Aloitetaan haastavasta. Olen varma, että sana on ärsyttänyt suurinta osaa meistä jo pitkään. Miksi asiat eivät voi enää olla vaikeita? Ovatko ongelmat kadonneet?
Etenkin puhekieleen pesiytynyt haastava luonee käyttäjänsä oletuksen mukaan tunnelman tilanteesta, joka on vaikea, mutta (puhujan suorittamana) mahdollinen ratkaista onnistuneesti.
 |
| Kalastus on haastava laji. |
Ehdotan yhteistä päätöstä. Kadotetaan haastava. Mikäli se on jo juurtunut kieleesi, on sitäkin arvostettavampaa, jos onnistut siitä luopumaan. Kirkastat imagoasi takuuvarmasti.
Ketterä laiskiainen
Minulle haastavan edeltäjä oli laadukas. En mitenkään ymmärtänyt sitä, että joku voi tosissaan kuvata aidosti hyviä tuotteita tai palveluja laadukkaiksi. Mihin katosi korkea laatu? Markkinoiden halvinta, kiinalaista monitoimityökalua voi mainostaa laadukkaaksi, mutta kauppiaskin tietää, että jos sitä hehkuttaa korkealaatuiseksi, mainos muuttuu vitsiksi. Korkealaatuinen on sana oikeasti hyville palveluille ja tavaroille. Piste.
Entäpä ketterä? Koomista, että nimenomaan ohjelmistokehitys oli laji, joka nosti sanan uuteen suosioon. Jokainen alaa seurannut tietää, että ohjelmistokehitys on hidasta kuin mikä, teki sen leanisti tai ei. Tottakai uusi tapa voi olla vanhaan verrattuna nopea ja joustava eli suhteellisesti arvioiden ketterä. Samalla tavalla kuin laiskiainen on ketterä järvisimpukkaan verrattuna.
 |
| Liinisti vaan, sanoi laiskiainen. |
Ketterän ohjelmistokehityksen puolustukseksi on sanottava, että fraasi on englannista käännetty. Kääntäminen on plussaa. Lisäksi tarkoitus tulee joten kuten ymmärrettyä.
Ymmärretyksi vaan ei hyväksytyksi on tullut myös kotoperäinen halpuutus. Kyllä se yhä ärsyttää, vaikka onkin toisten mielestä hassun hauska ja harmiton uudissana. Mieleen se jää, eikä harmita ko. kaupan boikotointiin saakka. Se siis toimii tarkoituksessaan, halusin tai en. Kuivuneesta ketterästä ei ole enää samaan.
Globaalin megatrendin kauneus
Tiedän, olen syntynyt 60-luvun lopulla. Sanojen merkitys muuttuu. Ja välimerkkien. Eihän pistekään tarkoita enää lauseen päätöstä Z-sukupolven pikaviestinkielessä. Se on kyyninen merkki. On parempi jättää lause ilman pistettä tai osata emoiji-kieli oikeasti. Tai olla oma ikääntynyt itsensä ja kirjoittaa, kuten suomea pitää kirjoittaa.
Väliin iloa. Olen onnellinen tietokoneesta. Hieno sana, jonka keksijä ansaitsee ison kiitoksen, vaikka hän lienee jäänyt tuntemattomaksi. Asiaa tutkinut Jaakko Suominen kertoo sanan mielenkiintoisesta historiasta 40-luvulta alkaen laajemman teoksensa referaatissa. Sen mukaan tietokone herätti runsaasti vastustusta. Mediassa esiintyi vielä 70-luvullakin mm. sana elektroniaivot.
Tietokone. On se hyvä. Myös sähköposti on toimiva esimerkki siitä, että vaikka digitalisaatio jyrää englanniksi, suomen kieli on käyttökelpoinen monessa uudessakin tarpeessa.
Minusta ei kuitenkaan ole fennofiiliksi. Kaikkea ei tarvitse suomentaa. Näkökulmani on puhtaasti käyttötuntumaan ja mielikuvaan pohjautuva. Vaikka heittäisinkin inbound- ja outbound-markkinoinnin jargonina tunkioon, globaali megatrendi on mielestäni kaunotar.
Siinä on sisäänrakennettua huumoria ja jotain samaa kuin 1980-luvun artisti Divinessa, vaikka globaalin megatrendin korskeus onkin vain varjo Divinesta. Kaava on kuitekin tuttu. On parempi vetää överiksi kunnolla silloin kun vedetään. Jo alkaa toimia.
Vaippa + IoT = hermoromahdus
Sanoista esineiden internetiin. Tamperelaisen Wiisteen betoniin upotettava anturi, jonka avulla voidaan määrittää tarkasti, milloin lattia on kuiva seuraavan vaiheen rakentamista varten, vähentää rakentamisen kosteusongelmia. Se on harvinaisen hyvä IoT-tuote.
”Innovaatiot ovat olemassa olevien asioiden yhdistämistä uudella tavalla”, totesi Wiisteen toimitusjohtaja Toni Luopajärvi Uusiteknologia-verkkolehden taannoisessa haastattelussa.
Hyvin kiteytetty. Täydennän vain, että aivan kaikkea ei tarvitsisi yhdistää. Säälin pienten lasten isänä tulevia vanhempia jo ennakkoon siltä varalta, että IoT iskee tulevaisuudessa kunnolla vaippavalmistukseen.
Silloin on hätä kädessä. Kännykkä piippaa heti kun lirahtaa. Esikoistensa kanssa hätäilevät vanhemmat ovat pulassa. Vaippoja kuluu kohtuuttomasti.
Tottakai älyvaippaa tullaan mainostamaan lapsen olon ja arjen helpottajana, joka hälyttää vasta, kun vaippa on niin märkä, että se on syytä vaihtaa. Eihän tällä myynnin lisäystä haeta. Eikä siinäkään mitään, mutta nyt isketään hermoheikkoon kohderyhmään, joka kokee huonoa omatuntoa varmasti riittämiin ilman uusia syyllistymisen mahdollistavia innovaatioita.
 |
| Kaunis hetki talvi-ilojen parissa. Toivoa sopii, ettei kohta piippaa. |
Asia ei ole uusi, näitä on jo. Esimerkiksi Daily Mail kertoi tarkoitukseen kehitetystä tuotteesta jo kolme vuotta sitten.
Toive pukille tuleviksi vuosiksi: älä kääri yhtään IoT-vaippasettiä joulupakettiin, ole kiltti. Estä osaltasi digivaippojen maihinnousu. Se on aidosti hyvä jouluteko. Sekä lapselle että vanhemmille.
Vinkki viime tingan lahjanhankintaan
Ajattelin ensin toivottaa vaikeaa joulua ja ongelmallista uutta vuotta pelkästään alleviivatakseni toivetta em. adjektiivien paluusta haastavan paikalle. En toivota. Joku raja sentään jouluna.
Sen sijaan annan vinkin viime hetken lahjan hankkijoille. Jos lahja on ostettava kaupasta, käy ostoksilla vasta jouluaattona aamupäivällä. Se on oma tapani. Ruuhkat ovat tiessään. Marketissa on kerrankin leppoisa tunnelma. Joku unohduksen takia kauppaan saapunut saattaa säntäillä, mutta aidot viime tingan ihmiset osaavat nauttia hetkestä.
Eipä muuta kuin hyvää mieltä ja mahan täydeltä jouluherkkuja. Ne ovat tarpeen, jotta itse kukin meistä voi saavuttaa riittävän vilpittömyyden ja tositarkoituksen uuden vuoden lupaukseensa kuntokuurin aloittamisesta.
Sami Huhtala
P.S. Asialliset tekstipalvelut löytyvät osoitteesta Tulostie.fi.
